Liiketuttavani Jari Parantainen palkattiin aikanaan aloittelevan
ohjelmistoyrityksen toimitusjohtajaksi. Hän tarttui pikaisesti toimeen ja
listasi alkuvaiheen tärkeimmät tehtävät. Listan kärjessä oli myynti – rahaa
tarvittiin kassaan ja nopeasti.

Alaisenaan Jarilla oli kymmenkunta huippuasiantuntijaa. Koska tuotteita ei vielä ollut, eurot kilahtivat kukkaroon tuntilaskutuksen perusteella.

Kuten niin monessa muussakin aloittelevassa nakkiputkassa, Jarin tuntiseurantajärjestelmä oli Excel. Tehdyt työt raavittiin listaan kuun lopussa ja vaihtelevista selvityksistä sommiteltiin myyntilaskut.

Kuten arvata saattaa, laskuja alkoi tulla bumerangina takaisin, kun tuntierittelyt puuttuivat ja laskutusperusteet olivat muutenkin epäselvät. Jari tajusi pian, että kallisarvoista aikaa paloi aivan vääriin hommiin, kuten reklamaatioiden selvittelyyn.

Toimitusjohtaja oli pian kypsä ostamaan ratkaisun ongelmaansa. Tutun
konsultin puhelin soi. Jari antoi tehtävän: tunnit seurantaan, katteet kuntoon – ja vähän äkkiä.

Konsultti rakensi nopeasti työkalun, jolla jokainen saattoi syöttää tuntejaan Outlook-sähköpostiin väsätyillä lomakkeilla. Hän oli varma, että ratkaisusta tulisi ennennäkemätön menestys.

Toisin kävi.

Asiantuntijat heittäytyivät poikkiteloin, kun he näkivät kryptisen käyttöliittymän. Heidän mielestään sillä oli aivan liian raskasta ja hidasta kirjata tunteja. He luettelivat välittömästi kyynärän mittaisen listan mielestään tärkeämpiä hommia.

Pomo ei hämmentynyt tilanteesta, vaan esitti tiukkasävyisen käskyn: tunteja on kirjattava. Tällä kertaa asiantuntijat vaikenivat myrtyneinä. Voitto häämötti taivaanrannassa. Kunnes koitti seuraavan laskutuksen aika.

Pakkoon perustunut sisäinen markkinointikampanja tuotti tulosta, mutta hieman eri tavalla kuin Jari oli kuvitellut. Asiantuntijat ryhtyivät italialaiseen lakkoon: kaikki lupasivat kirjata tuntinsa, mutta lopulta kukaan ei tehnyt mitään.

Kaikille ei voinut antaa potkujakaan, koska koko maailmassa ei ollut tarjolla kuin enintään toinen tusina vastaavantasoisia asiantuntijoita.

Hieno ratkaisu jäi pölyttymään tuntikirjausmuseon hyllyille. Sitä voi käyttää esimerkkinä jälkipolville siitä, miksei pyörää kannata keksiä uudelleen.

Jarin ratkaisu karahti kiville noin viidessä minuutissa, koska se ei tukenut tosielämää. Asiantuntijan tuntikirjaus pysähtyi umpikujaan, kun vastaan tuli ensimmäinen poikkeustilanne (esimerkiksi viikonlopputöiden korkeammat taksat).

Jos haluat voittaa asiantuntijan puolellesi, tee alkajaisiksi tuntikirjauksesta helppoa. Älä silti oleta, että mikään järjestelmä ratkaisee ongelmaa puolestasi.