Tutkailin Taloussanomien vanhoja uutisia ja bongasin sieltä 21.9 olleen uutisen “Ylityörajat paukkuvat työpaikoilla”. Ensimmäiseksi tuli mieleeni, että suomalaista duunaria viedään taas kuin kuoriämpäriä. Jos ei valtio vie, sitten työnantajajärjestö tai joku muu kasvoton massaliike, oma työnantaja tai lähin esimies.

Työntekijä liukuu työajan ulkopuolelle, tunteja kertyy työaikapankkiin yli sallittujen rajojen eikä niitä voi ottaa vapaana noin vain. Rahana vielä vähemmän. Seuranta on osittain puutteellista. Koska työnantaja ei ole antanut ylityömääräystä, on työntekijän turha odottaa ylityökorvauksia.

Ylityö on säännöllisen työajan ulkopuolella tehtävää työtä, joka tehdään työnantajan aloitteesta. Ylityö ei sisällä kaikkea työtä, jota työntekijä tekee normaalin työvuoronsa tuntimäärän yli. Työntekijän omasta aloitteestaan tekemä säännöllisen työajan yli menevä työ ei ole ylityötä.

Jos pomo pyytää tekemään vielä “tämän ja tuon” ennen kotiinlähtöä, harva uskaltaa kieltäytyä ja vedota oikeuksiinsa. Koska pomo pyytää, sen on siis oltava ylityötä. Kun tilipäivä koittaa, palkkanauhassa ei näy merkkiäkään ylitöistä. Jos yrityksessä ei ole työajanseurantaa, tehdyt tunnit katosivat kankkulan kaivoon ja rahat työnantajan kassaan.

Käyttävätkö firmat epävarmoina aikoina työntekijän pelkoa hyödykseen? Varmasti. Eivät tietystikään kaikki, mutta joillain ei ole puhtaita jauhoja pussissaan.

Mitä jos en suostu venymään? Menetänkö työpaikkani? Entä jos otan yhteyttä luottamusmieheemme tai ammattiliittooni? Saanko pomoni vihat niskaani ja pikapassin seuraavalla yt-kierroksella?

Ei työpaikoilla muistuteta työntekijöiden oikeuksista. Lakitekstit ovat liian kuivaa luettavaa. Ei työntekijä itse jaksa kaiken paineen alla etsiä vaaksanpaksuisesta työehtosopimuksesta kohtia, jotka puolustaisivat hänen oikeuksiaan.

Tarvitaan siis napakat tiivistelmät. Teen työehtosopimuksista lisää lyhennelmiä ja julkaisen ne blogissani.

Kokeile pyöräytellä muutamia lukemia vaikkapa käyttäen Erityistoimihenkilöt ET ry:n tarjoamaa ansiolaskuria.