Nyt, kun kevätuupumuksesta on takuulla päästy yli viime viikkojen helteiden ansiosta, on hyvä hetki miettiä auringon ohella muita keinoja selvitä ankarasta talvesta. Uupumus ei sitäpaitsi rajoitu monilla kevääseen ja hankien lähtöön, vaan jatkuu vuodesta toiseen työuupumuksen muodossa.

Kauppalehden kevään ”Työuupumus on hengenvaarallinen tauti” -juttu esitteli syitä ja seurauksia uupumukseen, yhtenä mainittakoon liian suuri työtaakka. Liian suuri työtaakka pitää sisällään liian suuren määrän työtunteja, ja näin ollen liian vähän lepoa. Amerikkalaiset ”vartin lounaat”, ilta yhdentoista toimistopizzat ja viikonloppun puhelinpalaverit verottavat voimia, eikä työskenneltyä aikaa merkitä muistiin.

Työtunteja tulisi seurata Suomessa. Yhteiset pelisäännöt luovat reilun pelin hengen ja mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä työntekijänä. Muistan erään ystäväni, joka paloi loppuun vain kuukaudessa aloitettuaan uuden työn. Aamut olivat aikaiset, illat myöhäiset, ja vaatimukset jatkuvat. Hän pelkäsi vessassa käyntiä työaikana (joku saattaisi ajatella hänen laiskottelevan). Viikonloppuisinkin piti ”tehdä hommia” ja olla ”tehokas”. Kyseinen puurtaja ei saanut unta eikä pystynyt syömään. Hän lopetti työt ja myönsi olevansa täysin lopussa.

Työntekijän imeminen kuiviin on epäseksikäs ja vanhentunut ajatus. Nykyään pomot tajuavat, että hyvä työntekijä kasvaa korkoa jokaiselta päivältä, jona tämä on hänellä töissä. Siksi hän on reilujen pelisääntöjen ja työajanseurannan arvoinen. Molemminpuolisella kunnioituksella päästään pitkälle ja ennenkaikkea tasokkaaseen lopputulokseen.