Vaalit ovat tulossa ja äänestyskeskustelu kiivaimmillaan. Niinkuin aina, myös tämänhetkisisssä vaalitenteissä ja lehtien lööpeissä huomio pyritään ohjaamaan välillä liiaksikin pois oleellisesta. Vatvotaan asian sijaan mediaseksikkäitä aiheita: niitä meidän muutamaa hornettia, homoiltaa, tuhmia maahanmuuttajia, romaanileirejä. Totuus on, että Suomella on paljon, paljon isompia ongelmia ratkaistavanaan. Ne vaan ovat huomattavasti monimutkaisempia, laajamittaisempia ja jopa tylsempiä aiheita kaikessa kamaluudessaankin.

Työttömyys, nuorten ja työikäisten pahoinvointi ja sairaseläkkeet tai vaikkapa ympäristöpolitiikka herättävät yhä yllättävän vähän keskustelua kuumempiin aiheisiin verrattuna. Kuitenkin ne ovat asioita, jotka vaikuttavat koko Suomen menestymiseen ja hyvinvointiin nyt, ja varsinkin tulevaisuudessa.

Miten sitten valita hyvä edustaja omaa asiaa ajamaan? Valintaprosessi on samanlainen kuin minkä tahansa pitkän tähtäimen hankinnan tekeminen. Pois päältä turhat tilpehöörit ja krumeluurit häiritsemästä järjen ääntä. Valkoinen sohva ei ole lapsiperheen valinta. Pinkki nahkatakki saattaa jäädä komeroon ensimmäisen kevään jälkeen. Kuuden tunnin päässä sijaitsevalle mökille ei välttämättä jaksa ajaa.

Kaikkihan me sen tiedämme, lopulta gut feeling ratkaisee. Mutta vaikka teemmekin valintamme niin autoa ostettaessa kuin ehdokasta valittaessakin paljon enemmän tunnepohjalta kuin tiedämmekään (tai haluamme myöntää), ei pieni pohdinta etukäteen ole haitaksi. Ainakin sitten, kun poliitikot taas saavat aikaan irvistyksiä, on mahdollista lööppien sijaan katsoa myös peiliin. Kipin kapin uurnille!