Taloussanomat uutisoi 25. elokuuta, että 40 % pienistä ja keskisuurista yrityksistä poikkeaa työehtosopimusten tai työlainsäädännön määräyksistä. Se ei ole kiellettyä.

Monissa työehtosopimuksissa säännöllinenkin työaika sovitaan paikallisesti: viikkotyöaika, työajan tasoitus ja liukumat.

Yrittäjät haluavat säilyttää mahdollisuuden paikalliseen sopimiseen. Yli kaksi kolmasosaa yrittäjistä on sitä mieltä, että lainsäädäntöä on muutettava. He eivät uskalla sopia paikallisesti, koska pelkäävät työntekijöidensä riitauttavan sopimuksen myöhemmin.

Vain yksi kymmenestä yrittäjästä ymmärtää nykyisen lainsäädännön ja miten se vaikuttaa paikalliseen sopimiseen.

Mistä apua yrittäjän tuskaan?

Mieleeni tuli heti nippu kysymyksiä. Entä jos yrittäjä haluaisi sopia vain yhden tiimin kanssa poikkeavasta työajasta? Entä jos poikkeava työaika on voimassa vain määräajan? Entä jos tiimissä on sekä täysipäiväisiä että osa-aikaisia työntekijöitä?

Työaikalaki ja työehtosopimukset määrittelevät, miten työaika eritellään säännölliseen työaikaan sekä erilaisiin korotusosiin. Työehtosopimus on tulkittava niin, että siitä saadaan lajiteltua säännöllinen työaika, ylityöt, lisät, palkalliset sairasvapaat, arkipyhät ja lyhennysvapaat palkanlaskentaa varten.

Ei ihme, että yrittäjät eivät ymmärrä. Paikallinen sopiminen poikkeavasta työajasta, perinteinen työajanseuranta ja lisien laskeminen käsipelillä kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Yrittäjä pelkää tekevänsä virheen ja joutuvansa rosikseen. Monelle yt-neuvottelut ovat helpompi ratkaisu kuin paikallinen sopiminen. Se on väärin.

Lakimuutosta on turha odottaa lääkkeeksi. Hyvä ensiapu on jo olemassa.

Yrittäjä voi turvata persnahkansa työajanseurannalla, jossa jokaiselle työntekijälle voi tehdä oman työehtosopimusmuunnelmansa. Muunnelma on voimassa määräajan, työnantajan ja työntekijän välisen sopimuksen ehtojen mukaisesti.